Tapana on viedä kynttilöitä ja/tai kukkia edesmenneiden läheisten haudoille. Jos asuinpaikkasi hautausmaalla ei ole tuttuja hautoja, voit etsiä menneiden sukupolvien ja toisaalla lepäävien muistomerkin, jolle kynttilän sytytät.
 |
| Turun hautausmaa Pyhäinpäivänä 2013 |
Menneiden sukupolvien muistamista ja niihin tutustumista voi tehdä ympäri vuoden eri tavoin. Vartio voi kokouksessaan askarrella jokaiselle sukupuun. Jos jonkun suvusta on tehty sukukertomusta, on mielenkiintoista jakaa historiallisia tapahtumia muiden vartiolaisten kanssa. Miksi Edna-täti pakkasi laukkunsa ja muutti Kanadaan? Perustiko joku erikoisen yrityksen? Onko suku joutunut siirtymään katovuosien tai vainon takia paikasta toiseen? Mistä oma sukunimi juontaa juurensa? Omiin juuriinsa tutustumisen ohella voi miettiä, mitä menneistä sukupolvista on siirtynyt nykyiseen.
Jos vartio innostuu aiheesta enemmänkin, voisi kokoukseen kutsua vaikkapa sukututkijan kertomaan siitä, miten satojenkin vuosien takaa voidaan löytää tarinoita ja ymmärtää paremmin, millaisia ihmiset ovat tuolloin olleet.
On hyvin inhimmillistä, että ihminen tahtoo tietää omista juuristaan enemmän. Jokaisen taustaa ei ole kuitenkaan helppoa lähteä selvittämään. Nykyään uusperheet ovat yleisiä ja myös adoptoiminen on yleistynyt.
Siirtolaisuuden ja pakolaisuuden myötä perheitä on hajonnut, sukulaiset ovat kadonneet ja monin paikoin maailmasta puuttuu kirjallinen tieto väestöstä täysin joko siksi, ettei tietoja ole alkuaankaan kirjattu, tai tiedot ovat esim. sodan aikana tuhoutuneet.
Jokaisen yksilön tausta on kuitenkin arvokas ja tärkeä, tulipa sukupuusta sitten miten monihaarainen ja erikoinen tahansa - mahdollista on myös, että osa oksista päättyy kesken kaiken ja lehvästöön jää aukkoja. Kysymysmerkkien takaista maailmaa voi sitten vähitellen halutessaan alkaa purkaa.
Kekristä Kuolleiden Päivään
Vartio voi jakaa kokemuksia siitä, miten eri perheissä muistetaan edesmenneitä. Ovatko he kuvina kehyksissä vai onko kotona ehkä joitain erityisen rakkaita esineitä, jotka muistuttavat tärkeistä ihmisistä?
Eri kulttuureissa on ikiaikaisesti ollut erilaisia tapoja muistaa menneitä sukupolvia ja esi-isiä. Muinaissuomalainen sadonkorjuujuhla Kekri osuu Pyhäinpäivän kanssa samaan ajankohtaan. Muinaissuomalaille vainajien palvonta oli tärkeä osa luonnonuskontoa. Tästä kultista muistuttavia, muinaisia kalmistoalueita ja esimerkiksi kuppikiviä löytyy monesta paikasta Lounais-Suomessa. Turkulaiset voivat lähteä kulttuurikävelylle esimerkiksi Halisiin. Halisten koskelta alkavan, Virnamäen luontopolun varrelta löytyy muinaissuomalaisen uskonnon säilyneitä palvontapaikkoja opasteineen.
Esi-isäkultti (vainajien palvonta) on hyvin tärkeä esimerkiksi Kiinassa ja myös muihin maihin muuttaneet kiinalaiset pitävät yllä perinnettä. Monissa suurkaupungeissa, joissa on Chinatown -niminen kaupunginosa, saattaa huomata esi-isäkulttiin liittyviä yksityiskohtia. Tapana on pystyttää kotiin ja usein myös oman yrityksen tiloihin esi-isille pyhitetty alttari, jossa esillä ovat mm. kuvat esi-isistä. Alttarin äärellä suoritetaan rituaaleja ja poltetaan suitsukkeita. Temppelivierailua varten käydään erityisessä kaupassa ostamassa paperisia esineitä poltettavaksi - uskomuksen mukaan nämä poltettavat rahat, autot, vaatteet, asusteet, juomat ja ruoat kulkeutuvat esi-isille palaessaan. Vainajille uhrattavasta paperista (Joss paper, Ghost Money) lisää tietoa englanniksi täällä.
 |
| Kuubalainen, siirtolaisten suojeluspyhimyksen alttari |
